Kisa lähti hyytävissä oloissa Rukalta. Nousu Rukan päälle meni tyypillisesti jonossa sauvakävellen. Lunta oli reilusti viime vuotta enemmän, ja varsinkin liukkaat laskut jonoutuivat täysin alusta saakka siihen, kunnes lumi loppui Valtavaaran jälkeen.
Valtavaara oli lunta ja liukastelua hyytävän viiman vihmoessa. Totta puhuen oli vaikea uskoa, että oltiin jo toukokuun loppupuolella. Lähdin rohkeasti liikkeelle shortseilla ja pitkähihaisella t-paidalla, kuitenkin pipo, buff ja hanskat päällä, koska ennusteet lupasivat lämpenevää keliä. Lopulta hitaassa jonossakin lämpö riitti yllättävän hyvin.
Liukastuin kerran yhdessä viimeisistä jyrkistä mäistä, kun lähdin ohittamaan paikallaan seisovaa letkaa. En oneksi satuttanut itseäni, enkä rikkonut mitään.
Tutusti sykkeet olivat alusta koholla. Tuntui, että ne lukkiutuivat hyvin pian 154:n, ja pysyivät siinä riippumatta, sauvakäveltiinkö alamäkeen vai tunkattiinko ylämäkeen. Päätin että en ota tästä stressiä, koska tämä on tyypillistä itselle kisan alussa, ja nousua on joka tapauksessa sen verran, että sykkeet eivät kunnolla ehdi tasaantua.
Valtavaaran huipulla sykelukko alkoi purkautua, ja ensin tuli lievää heilahtelua ja pikku hiljaa matkan edetessä sykkeet laskivat lähemmäs normaalia.
Sään ja kelin vuoksi kaikki tavoitteet Ruka – Konttainen huoltovälin aikaparannuksesta sai unohtaa. Lopulta voi olla todella tyytyväinen, että tulin Konttaiselle sisään ajassa 9.33 kun viime vuonna aika oli 9.31. Tavoiteaika olisi ollut 9.15. Konttaisen huollossa käytin reilun 8min kun tavoite oli 5min. Tässä osaselitys oli pelkästään jäässä olevat näpit.
Pidän ensimmäistä huoltoväliä torjuntavoittona.
Huomasin heti ensimmäisillä kilometreillä, että vasemmassa polvessa oli outoa kipua.
Oireet olivat hyvin tyypillisiä juoksijan polvi-oireita. Pidin sitä outona, koska harjoituksissa kipua ei ollut missään vaiheessa ollut. Toisaalta, olin vasta torstaina saanut jalat kunnolla auki kylpylässä lillumalla, joten kuukausien myötä lihasjumeista rakennettu suojaava paketti polven ympäriltä oli nyt hävinnyt.
Ajattelin, että otan ihan rauhassa, vaikka mietin, että jos polvi kipeytyy samaa tahtia, kuin mitä Ylläksellä oireiden alkaessa, en pääse edes Oulangalle tänä vuonna.
Kun Konttaiselta päästiin alas, ja pääsin laskettelemaan tasaisempaa reittiä kohti Basecampia, kivut alkoivat lievetä ja Basecampin jälkeen pystyin toteamaan polven olevan täysin kunnossa.
Konttainen – Basecamp väli oli tutun tylsähkö. Eteneminen oli vielä vaikeaa, mutta se kävi helpommaksi koko ajan. Näen KK:n perusmatkan alkupuolen niin, että kisan alussa Valtavaara vain hoidetaan pois alta, yleensä jonossa. Konttaisen jälkeen pääsee yleensä jo menemään omaa tahtia ja siirtymä Basecampille vedetään rauhallisen tehokkaasti. Vasta Basecamp – Oulanka välillä kisa todella alkaa.
Täytin Konttaisella juomarakon. Kun Konttaisen jälkeen sää alkoi parantua ja pääsin hiljalleen kiinni juoksuun, alkoi mieli pikkuhiljaa vapautua sään, jännityksen ja polvikivun aiheuttamasta ahdistuksesta kohti hyvää juoksumoodia. Mitä lähemmäs Basecampia tultiin, sitä enemmän juoksu alkoi tuntua olevan omassa kontrollissa.
Lisäksi tarkoitus oli ottaa lisää vettä Porontimajoesta, mutta totesin että se ei ollut tarpeen. Konttainen-Basecamp meni siis 2,5l vesimäärällä.
Basecampin tavoiteaika oli 12.00, saavuin huoltoon 12:19. Jäin siis vielä 5min lisää omasta tavoiteajastani Konttainen – Basecamp välillä. Kuitenkin sää oli Basecampilla erinomainen ja olin todella hyvällä mielellä.
Huollossa jouduin vastaamaan pariin nopeaan puheluun, joka sotki hieman pasmoja ja aikaa meni hukkaan muutama minuutti. Aikaa kului huollossa vajaa 11min, tavoiteajan ollessa 5min.
Basecampin jälkeen tulee helppoja kilometrejä laskua kohti Kitkajokea. Tässä vaiheessa sain mukaan pitkäaikaisen juoksukaverin, jonka kanssa jutellessa matka taittui leppoisasti. Alussa vedin, mutta Oulankaan päin matkaa tehdessä osoittautui, että kaverin kunto oli omaani parempi ja jossain kohtaa osat vaihtuivat.
Kitkajoelta tuli ensimmäinen vesitankkaus suunnitellusti.
Päivä alkoi taas lämmetä kuten vuotta aiemmin. Ei kuitenkaan yhtä kuumaksi. En ottanut vettä suunnitelmien mukaan Kulmakkojärveltä, vaan jo aiemmin. Sen jälkeen otin vielä toisen kerran vettä virtaavasta joesta/purosta.
Basecamp-Oulanka väli on kisan pisin, mutta tältä väliltä löytyy myös monta pienehköä ylitettävää jokea/puroa, josta vettä voi täydentää. Ne löytyvät kartasta, mutta niitä on sen verran, että tarkka suunnittelu ei välttämättä ole tarpeen.
Yhteensä täydensin vettä kaksi tai kolme kertaa, yhteensä 4-5 lötköä.
Pidin omaa 1,5l juomarakko + 2 lötkön taktiikkaa todella toimavana, mutta jos haluaisi pysähdellä useammin, tämän pisimmänkin välin voi selvästi lämpinäkin päivänä pärjätä jopa kahdella lötköllä, jos hyödyntää kaikki vesimahdollisuudet.
Kitkajoen jälkeen kuljimme hetken aikaa isommassa 4-5 hengen porukassa, joka sitten hajaantui. Jäin jälkeen porukan pääosasta ja kuljin taas hetken yksin, kunnes yhytin toisen pitkäaikaisen polkukaverin. Lähellä Oulankaa paljastui, että ensikertalainen oli olettanut, että huolloista saa energiat mukaan matkalle, ja oli mennyt aika matalilla hiilihydraateilla.
Itse ihmettelin tätä, kun samaan aikaan vedin 80g hiilihydraattia tunnissa koneeseen. Kauppasin hänelle ylimääräisiä geelejä ja Jolloksia Oulangassa, joilla hän pääsi jatkamaan matkaa Hautajärvelle.
Cutoffit olivat olleet takaraivossa Basecampilta saakka. Saavuin Oulangalle 18:11, kun tavoitteeni oli ollut 17.30. Tein itse suhteellisen pikaisen (alle 13min) huollon Oulangassa ja jatkoin matkaa kohti Hautajärveä klo 18:24. Aikaa cutoffiin Hautajärvellä oli siis 5h 36min.
Laskin että sen pitäisi olla riittävästi, mutta toisaalta tuo korkeuskäyrillä helpohkolta näyttävä huoltoväli osaa olla pirullinen varsinkin väsyneillä jaloilla. Vaikka sekä Oulangan että Hautajärven päässä on helppoa baanaa, sanoisin että tuo on silti hankalin huoltoväli koko kisassa.
Sekä ennen Oulankaa, että Oulangan jälkeen sain luultavasti elektrolyyttien vähyydestä johtuvaa sormien ja huulten kihelmöintiä. Molemmilla kerroilla lisäelektrolyyttien nauttiminen korjasi tilannetta. Oulangan jälkeen kyllä kirosin typeryyttäni, kun yritin aikaa säästääkseni pärjätä kisajärjestäjän urheilujuomalla, enkä tiputtanut lötköihin ja juomarakkoon elektrolyyttitabletteja. Huollon Nosht oli niin laihaa, että mietin, oliko se oikeasti pelkkää vettä. Kun kihelmöinti alkoi todella voimakkaana hetki Oulangan jälkeen päivän vielä ollessa lämmin, sekoitin nopeasti useamman tabletin yhteen lötköön ja sain ongelmat kuriin siitä hörppimällä.
Lievempi mutta toistuva oire joka kertoi elektrolyyttien vähyydestä oli tiheä (tunneittainen) virtsaamisen tarve. Pitää muistaa, että ”maratoonarin” kirkas virtsa ei ole välttämättä hyvä merkki, vaan voi tarkoittaa liian vähäisiä elektrolyytteja.
Voisi sanoa, että onneksi tein aiheesta videon ja osasin korjata ongelmat. Toisaalta miksi en suoraan laittanut tarpeeksi elektrolyytteja juomaani? Se oli laiskaa ja tyhmää.
Oulangalta lähtiessä päätin, että menen vielä Oulangan pään helpot viitisen kilometriä ilman musiikkia, ja laitan sen jälkeen musiikit luureihin vauhdittamaan etenemistä.
Strategia toimi, ja etenin vielä ihan tyydyttävää vauhtia. Jossain kohtaa kaksi aiempaa kisakaveria tulivatkin takaa. Toisen olin ohittanut tietämättäni Oulangassa, ja toiselle huikkasin lähtiessäni että ota kiinni. Välillä taitettiin matkaa yhdessä, välillä joku karkasi horisonttiin, tullakseen taas otetuksi kiinni edenpänä.
Karhunkierroksen kilometrikyltit olivat helpoin tapa arvioida omaa sijoitusta suhteessa cutoffeihin. Tyyliin: 21km jäljellä, jos pidän 5,5km tuntivauhtia, minulle jää x minuuttia aikaa huoltaa.
Jossain kohtaa Oulangan jälkeen tajusin, että vasemmassa isovarpaassa tuntuu jännältä. Ennustin joko rakkoa tai kynnen irtoamista, ja oikeaanhan se osui: isovarpaan kynnen alle oli tulossa rakko, joka irroitti kynnen. Tämä ei suuremmin vaivannut etenemistä missään vaiheessa, joten annoin sen vain olla ja jatkoin taistelua kohti cutoffeja. Myöhemmin jouduin kyläl hakemaan tulehtuneeseen varpaaseen antibiootit.
Matka taittui vielä ihan kelvollisesti. Mudassa tai lammikossa kahlatessa kylmä vesi tuntui kivalta isovarpaassa, jonka kynsi oli irtoamassa.
Kohti Hautajärveä maasto alkoi helpottua. Vastaan tuli kisan kärki. Sitten 83km kärki. Sitten isot 83km junat. Tuntui etuoikeutetulta, kun 83km kisaajat tekivät tietä pitkoksilla.
Häkellyttävän moni moikkasi minua nimeltä, videoita siis katsellaan. Tsemppasin kaikkia, erityisesti tuttuja.
Alkoi olla selvää, että ehdin cutoffiin ja aikaa on riittävästi tehdä perusasiat.
Jossain vaiheessa matka oli alkanut painaa, mutta ei vielä massiivisen isosti. Kun pääsimme huoltoon, totesin silti matkakaverille että jos en olisi tekemässä juoksusta videota, saattaisin jäädä nyt tähän. Se oli puoliksi vitsi, puoliksi se oli totta.
Huollossa vaimo auttoi tekemään 15 minuutissa kaiken, mitä oli tarkoituskin tehdä: vaatteiden vaihto, lisää Linolaa, vedet täyteen ja kamat niskaan. En olisi pystynyt tähän yksin, ja se on itse asiassa itselle jatkossa merkki siitä, että homma voi olla parempi lopettaa ajoissa.
Jos huolto ei mene läpi vaivattomasti, kuten itsellä vielä Oulanka meni, se tarkoittaa että mennään liian kovilla. Ainakin jos matkaa on vielä puolet jäljellä. Jos matkaa on jäljellä kolmasosa tai vähemmän, se olisi vielä ok.
Joka tapauksessa ehdin ulos Hautajärveltä reilu minuutti ennen cutoffia. Sen jälkeen säädin varusteita vielä 10-15 minuuttia Hautajärven pihassa, ennen kuin lähdin rauhalliselle paluumatkalle kohti Oulankaa.
Kuvasta katsoo vakavailmeinen juoksija. Fiilis oli silti tyynen rento. Oli mukava päästä matkaan itsekseen. Päätin että ensimmäiseen tuntiin en stressaa vauhdeista, sitä oli tehty jo koko päivä. Sen jälkeen arvioin tilannetta.
Vaikka sateli, nautin Hautajärven pään helpoista poluista.
Hautajärvellä mahaan oli alkanut tulla jännä fiilis. Söin hieman vaimon tuomaa pikkusuolaista, mutta se ei maistunut. Kuulostelin fiilistä mahassa: ei todellakaan tee mieli ottaa geeliä tai Jollosta. Menin siis eteenpäin ilman energiaa. Siemailin hieman mietoa urheilujuomaa. Taas elektrolyytit jäivät vähiin, mutta viileä ja sateinen ilma todellakin oli vähentänyt nesteen tarvetta murto-osaan kuumasta keskipäivästä, joten en ollut huolissani. Energiaakin olin ottanut niin paljon ja tasaisesti, että tiesin että tunti ilman tankkausta ei ole ongelma.
Tunnin jälkeen aloin maltillisesti taas nostaa hiilarien määrää ja maha alkoi sitä sietää.
En tiedä tuliko tuossa 16 tunnin kohdalla joku raja vastaan, vai oliko etenemisteho jo laskenut ennen Hautajärveä niin paljon, että kroppa ei enää vetänyt kaikkea mitä sille syötin tulomatkalla ja nyt piti ottaa hetki sulattelua. On myös mahdollista, että elektrolyytit olivat päässeet sen verran epätasapainoon, että se vaikutti hiilareiden imeytymiseen. Joka tapauksessa käytännössä 16 tunnin ajan olin puskenut sille n. 80g/tunti hiilihydraattia onnistuneesti.
Jatkossa luultavasti alan laskea sitä maltillisesti kun vauhti hiipuu ja ilta viilenee, jotta vältän vastaavan imeytymisongelman.
Matka kohti Oulankaa taittui verkalleen, ja maastot olivat vielä helpohkoja. Vaatteet ja kengät olivat vielä kuivat ja fiilis hyvä. Kuitenkaan en saanut vauhtia nousemaan riittävästi yli 4km/h, jotta olisin ollut tyytyväinen. Aloin laskemaan, että vauhti voisi juuri ja juuri riittää tasaisen vauhdin taulukolla maaliin, mutta realistisesti tässä ei olla menossa tasaisen vauhdin taulukolla. Toisaalta enempää ei oikein enää irronnut. Aloin pyörittelemään päätöstä matkan jättämisestä kesken Oulangalla. Ja nämähän ovat aina itsensä toteuttavia aatoksia. Mutta matkan edetessä alkoi käydä selväksi, että ongelma ei ollut pelkkä vauhti. Vasen polvi alkoi kolottaa. Vasen nilkka kipeytyi Oulankaan päästessä niin paljon, että jatkaminen olisi ollut sillä huono idea. Ja lihakset alkoivat olla kankeammat ja kankeammat.
Jossain välissä sain kiinni toisen perusmatkalaisen, jolla oli lopetus tiedossa Oulankaan. Taitoimme matkaa yhdessä, välillä jutellen, välillä hiljaisuudessa. Jossain kohtaa kaveri jäi ottamaan virtsatauon ja itse jatkoin matkaa. Sen jälkeen kuljin pitkään itsekseni. Sitten takaa tuli reipasta vauhtia tyyppi, jonka ensin luulin olevani lopettamassa oleva kaveri, ulkonäkö ja vaatetus oli sen verran samankaltainen väsyneille aivoilleni. Mutta tämä olikin vielä pirteä tapaus. Kun selvisi että kyseessä ei ollut lopettamassa oleva aiempi matkatoverini, kysyin onko aikeita jatkaa vielä Oulangasta. Kyllä oli, matkaa oli vaan hidastanut tilapäisesti kuuden kilometrin pummi aiemmin. Joltain tuvalta oli lähtenyt polku, jota tämä oli ajatuksissaan seurannut.
Toivotin tsempit. Niin keveästi jalka nousi, että arvasin hänen pääsevän vielä maaliin.
Sitten tuttu Oulankaan lopettaja sai taas minut kiinni. Kilometrit vähenivät hiljalleen ja askel kävi tuskaisemmaksi. Oulangan asfalttitie ei ole koskaan näyttänyt niin ihanalta, kuin silloin kun se alkoi pilkottaa metsän rajasta. Viimeiset sadat metrit ja kyselemään raatobussia. Lopulta odottelua ei tullut paljoa, ja pian olin auton takapenkillä alkoholittoman oluen kanssa.
Vannotin itseäni muistamaan miten raskas homma oli ollut henkisesti ja fyysisesti.
Seuraavat pari päivää liikkuminen oli todella, todella vaikeaa ja tuskallista. Kroppa oli ajettu äärirajoille. Henkisesti ja väsymyksen kannalta jaksoin vielä suhteellisen hyvin. Palautuminen lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Arvioisin sen olevan nopeampaa kuin viime vuoden pitkistä kisoista.
Mitä oppeja ammensin juoksusta?
Kisanalusviikko
Vietimme kisanalusviikon Rukalla. Oli kiva käydä maanantaina Konttaisella tekemässä maastotutkimusta ja nukuin su-ma ja ma-ti äärimmäisen laadukkaasti ja palauttavasti. Mutta sitten sää heitti viimeisen päälle kierrepallon. Useampi päivä tuli lunta ja jo keväiseltä näyttänyt Ruka palasi talvimoodiin. Aloin ke-to hyppiä seinille kisajännityksestä yhdistettynä lumesta aiheutuneeseen stressiin. Se ei ollut varmasti hyväksi. To-pe yön uni oli stressaantunutta, mutta sitä oli riittävästi ja olin silti ihan hyvässä henkisessä tilassa lähdössä juoksemaan.
Kaikki eri stressinlähteet yhdistettynä aiheuttivat sen, että todellinen juoksunälkä jäi vielä puuttumaan. Onneksi päivän hyvä sää paransi motivaatiota. Ilman sitä en varmasti olisi päässyt Cutoffeista läpi.
Sää
Sää oli vähän mitä sattuu. Iso osa päivää kuitenkin erinomaista. Osoittautui, että voin juosta melko kylmässä shortseilla, ja pärjään kyllä myös mudassa ja sateessa. Kyllä säällä silti on iso vaikutus juoksufiiliksiin.
Shortsit
Olin selkeässä vähemmistössä kun lähdin shortseissa liikkeelle Rukalta. Sää oli kyllä niin talvinen, että en ihmettele kanssajuoksijoiden valintaa. Arvio, että pystyn säätelemään lämpöä pipolla, hanskoilla ja buffilla osui kuitenkin nappiin ja lämpö riitti.
Jatkossa tiedän, että jos päivän myötä lämpö nousee yli viiden asteen, voin käyttää shortseja, vaikka lähtiessä olisi kylmempää.
Energiat
Lähes koko matkan pitäydyin energiastrategiassa, jossa 30min välein otin vuorotellen 100g geelin, josta tuli 60g hiilihydraattia, ja puoli pakettia (26g) Jolloksia, joista tuli n. 20g hiilihydraattia. Yhteensä n. 80g hiilihydraattia tunnissa.
Basecampista otetussa kuvassa pöhö on aikamoinen, mutta muuten tämä toimi erinomaisesti. Voi olla, että tehon vähentyessä yötä kohti määrää kannattaa alkaa laskea maltillisesti, jotta ei tule övereitä, jotka iskivät itsellä Hautajärvellä.
Tätä pitää kokeilla tulevissa pitkissä kisoissa.
Nesteet
1,5l juomarakko repussa yhdistettynä kahteen lötköön toimi äärimmäisen hyvin. Lötköt olivat nopeita täyttää tarvittaessa ja kaikkinainen lötköjen veivaaminen jäi minimiin. Jatkossa rakko tulee olemaan kaikissa kisoissa mukana
Elektrolyytit
Tiesin mitä piti tehdä elektrolyyttien kanssa. Tein siitä juuri videon. Aina kun noudatin omia neuvojani, kaikki meni hyvin. Kun en noudattanut, tuli ongelmia. Mutta toisaalta, ongelmat osoittivat, että ”arvioi ja korjaa” menetelmä toimii elektrolyyttien kanssa varsin hyvin.
Ja myös sen, että elektrolyyttitasoja voi korjata suhteellisen nopeasti. Toisaalta vähän jäi vielä mietityttämään, oliko Hautajärven hyytymisessä takana liian pitkäaikainen elektrolyyttivaje? Tämä on se asia, jota jään jossittelemaan tuleviin kisoihin
Kofeiini
Kofeiinista en ole puhunut lainkaan videoilla, mutta lyhykäisyydessään oma taktiikka kofeiinin kanssa oli juosta Basecampille saakka ilman kofeiinia, sen jälkeen n. joka toinen geeli oli kofeiinigeeli. Tämä tuntui toimivan hyvin. Ehkä varsinaista kofeiiniboostia ei missään vaiheessa tullut, mutta ei myöskään mitään energian putoamista. Ellei sitten vaisua esitystä Hautajärveltä Oulankaan lasketa siksi. En tiedä olisiko siellä enemmän kofeiinigeelejä voinut pelastaa vauhtia.
Varusteet
Adv skin 12 liivi toimi pääosin hyvin. Hihnan pikkutaskussa ollut GPS-tracker painoi kyllä aika kovasti käteen, mitä ei ole tapahtunut ennen. En tiedä onko kyseessä liivin ongelma, vai oliko minulla vain niin paljon kannettavaa liivissä.
Kisan jälkeen liivi painoi 2,6kg. Energioiden ja nesteiden kanssa liivi oli painavimmillaan luultavasti lähes, tai jopa hieman yli 6kg. Tavaraa oli mukana paljon, mm. kuvauskalustoa ja varavaatetta. Keventämisvaraa on. Seuraaviin kisoihin liivi täytyy käydä tiheällä kammalla läpi. GoPro liiveissä toimi kuvaukseen niin hyvin, että saatan suosia sitä varsinkin nopeissa kisoissa myös jatkossa.
Hoka ATR challenger 7 wide kengät toimivat hyvin, paitsi lumella ne ovat täysin onnettomat. Jos Vaaroille tulee lähdettyä, sinne tarvitsee edelleen löytää uudet kengät.
Injinjin varvassukat toimivat taas hyvin, ellei sitten laita isovarpaan rakkoa sukkien piikkiin. Tässä tapauksessa en laita.
Rakko
Juoksen kengillä, jotka ovat jalkaani ”liian isot”, jotta ne tuntuvat leveyden puolesta sopivilta. On mahdollista että tämä altisti rakolle.
Isovarpaan kynsi, jonka alle rakko tuli, oli jo kyseenalainen aiempien vaurioiden takia. Pidän todennäköisempänä, että paksuuntunut ja ei täysin kunnossa oleva kynsi onkin suurin syy rakolle kynnen alla.
Samalla se on varmaan myös syy miksi se ei oikeastaan juoksua haitannut: kynsi ei ole aivan normaalin terve, sen irtoaminen ei tuntunut juuri missään. Varvas tulehtui ja vaati antibiootit. Kävin yhden nopean juoksun, ja edes tulehtunut varas ei isommin haitannut juoksuani, eli en ennakoi että tästä tulee isompia ongelmia.
Olin leikannut kynnet viikkoa ennen kisaa, mutta varsinkin tämä ongelmakynsi pitää jatkossa yrittää hoitaa mahdollisimman matalaprofiiliseksi, jotta vastaavilta ongelmilta vältytään.
Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Isoin ongelma on epäilemättä se, että olen liian hidas. Ensinnäkin vauhti on jatkuva stressinaihe, joka estää matkasta nauttimisen. Ja kun joudun puskemaan riittävän pitkään liian kovaa suhteessa omaan vauhtitasoon, tulee etenemiseen ensin iso hidaste (nyt n. 83km kohdalla) ja sitten stoppi, tässä tapauksessa 111km kohdalla.
Tällä hetkellä analyysi on, että pitäisi pystyä menemään pykälä kevyemmällä vaihteella ja samalla pykälä nopeammin alusta loppuun, jotta perusmatka olisi mahdollista päästä läpi. Samalla nopeampi vauhti antaa lisää pelivaraa vauhdin hidastumiselle lopussa.
Siksi alan nyt rakentamaan tavoitteellisesti juoksuvauhtia, jolla haen muutamaa vaikutusta:
- hitaat lenkit laskevat pysyvästi zone 2:lle
- hitaiden lenkkien vauhti nousee 7+min/km -> alle 6min/km eli vähän reilu minuutti pois kilometrivauhdeista zone 2-juoksuissa
- selkeä vauhdin nosto. Jos nyt nopea lenkki on 10km/60min, jatkossa pitäisi päästä lähemmäs 50min/10km
Luultavasti näiden kriteerien tulee täyttyä, ennen kuin lähden kokeilemaan uutta perusmatkaa. Ehdottomasti Ylläs Pallas tippui nyt pois ohjelmasta.
Vaarojen maratonin suhteen tilanne on auki, mutta ilman selvää tasonnostoa en sinne lähde.
Vastaa