Tein huhtikuun alussa Kokonniemessä treenikatsauksen, jossa kertasin sitä, miten maaliskuun treenit menivät ja avasin suunnitelmaa huhtikuulle (josta myös artikkeli: Pitkis on uusi normaali). Nyt kävi kuitenkin niin, että maaliskuu jäi marraskuussa aloitetun NUTS Karhunkierros 166km treenien toiseksi ja viimeiseksi kuukaudeksi joka meni täsmälleen suunnitelmien mukaan. (Ensimmäinen suunnitelmien mukaan juostu kuukausi oli marraskuun marrasputki, 10km juoksua joka päivä.)
Ajattelin kirjoitella siitä, mitä kävi huhtikuussa ja miten nyt mennään kohti kuukauden päässä häämöttävää Karhunkierrosta.
Stravan kalenterinäkymä on itse asiassa paras tapa katsoa, miten huhtikuu meni, joten vilkaistaampa sitä:
Huhtikuu alkoi kolmella lepopäivällä, jotka tulivat maaliskuun jälkeen tarpeeseen. Sitten tuli hyvä neljän päivän putki, jossa tuli ensi verttitonni torstaina, 4.4 (josta kuvattu ylläoleva video), sitten perjantaina raskas jalkatreeni, sitten lauantaina verttitonni hyvin väsyneillä jaloilla ja lopuksi 31km lenkki yhtä väsyneillä jaloilla.
Juokseminen jalkatreenien jälkeisillä DOMS:eilla on raakaa ja simuloi hyvin olosuhteita kisan lopussa. Sunnuntain lenkki antoi uskoa, että vauhtia on mahdollista löytää silloinkin, kun jalat tuntuvat puupökkelöiltä.
Mutta sitten lähtee sukellus. Maanantaina 8.4 oli palautuspäivä ja vain yläkropan salitreeni. Tiistaina 9.4 kävely. Mutta sen jälkeen pelkkää tyhjää. Tiistaina tuli sellaista vastoinkäymistä, joka asetti mahdollisesti koko NUTS Karhunkierros-projektin vaakalaudalle. Kävin silti tiistaina vielä kävelyllä rinkka selässä. Keskiviikkona alkoi sitten tämä kirottu flunssa.
Palaan kenties joskus noihin hankaluuksiin enemmän, mutta sanottakoon nyt, että tällä haavaa olen toukokuussa Karhunkierroksen lähtöviivalla. Akuutimpi ongelma onkin flunssan hävittämä juoksukunto.
Flunssa oli yleisoireiltaan lievä. Kaikista marraskuun jälkeen podetuista taudeista se oli silti pahin, ja kehitti kaikki röörit täyteen räkää. Kuuden päivän jälkeen palasin hyvin varovasti lenkeille. Parin lenkin kohdalla sykkeet alkoivat normalisoitua, mutta jalat eivät oikein palautuneet. Juoksin neljä 10km lenkkiä, ja sen jälkeen pidin viikonlopun taukoa. Viikonloppu ei ollut ihan parhaanlaatuista lepoa, joten maananataina 22. päivä ei tuntunut lainkaan siltä, että olisi asiaa juoksemaan.
Lopulta palasin kunnolla treenien pariin vasta 24.4 yhteensä n. 16km juoksun ja vajaan 300 nousumetrin lenkeillä. Hyvä puoli on, että nyt tuntuu siltä, että kuntoa voisi alkaa rakentaa uudestaan, vaikka räkä virtaa taas vuolaammin lenkin jälkeen. Huono puoli on, että flunssan lopputuloksena tuli 10 täysin menetettyä treenipäivää ja neljä heikkotasoista treeniä.
Nyt tavoitteena on, että yritän ennen kuun vaihdetta saada suunnilleen maaliskuun lopun kuntotason kiinni, ja pystyn vielä toukokuun alun tekemään treenejä kovatasoisesti. Jos flunssasta jotain hyvää haluaa löytää, niin varmasti lihakset, nivelet, jänteet ja nivelsiteet ovat saaneet nyt lepoa jota ne ovat tarvinneet. Luotan siihen, että niiden palautumisen myötä voin lyhentää taper-vaiheen eli kisaa edeltävän vähennetyn volyymin kauden pituutta.
Jos kaikki menee hyvin, toivon voivani vetää kovatasoista treeniä viikot 18 ja 19, eli 29.4 – 12.5. Viikolle 20 eli 13.-19.5 tavoitteena on tiputtaa volyymi n. 5-7 treenituntiin ja viimeiselle 20.5 alkavalle viikolle en enää suunnittele treenejä, korkeintaan pientä tuntuman ylläpitoa max. 30min lenkeillä ennen 24.5 juostavaa Karhunkierrosta.
Flunssa tuli kaiken kaikkiaan lähes huonoimpaan mahdolliseen saumaan. Mutta niillä korteilla pelataan, jotka on jaettu. Nyt pitää luottaa siihen, että marraskuusta saakka tehty työ kantaa ja ottaa kaikki irti vielä käytettävissä olevasta ajasta.
Vastaa