Kalle Pahajoki

Lyhyesti: Huolellisen sisäänajon vaativat keskivaimennetut ketterät polkujuoksukengät, joissa ei lopu pito tai kestävyys

Edelliset polkujuoksukenkäni, Hoka One Onen Challenger ATR Widet alkoivat toukokuun lopulla olla loppuunjuostut ja aloin pohtia, millä kengillä Vegaani ultrajuoksuhaaste mahdollisesti pitäisi juosta. Aluksi korkealla listoilla pyöri lähinnä Hokan malleja, mutta törmäsin jossain kotimaisen VJ:n mallistoon ja mielenkiinto heräsi.

Tutkimusten jälkeen päädyin tilaamaan VJ Ultra 2 polkujuoksukengät. Olen testannut niitä muutaman maatie + asfalttilenkin, yhden porrastreenin ja Saariselällä juostun Arctic Trail 20km- polkujuoksureitin matkalla, yhteensä n. 80 kilometrin verran, joten on aika kirjoittaa niistä testiraportti.

Päivitys 8.4.2025: Annoin lenkkarit pois sen jälkeen, kun ne aiheuttivat paljon ongelmia Karhunkierroksella 2024

Päivitys 31.7.2023: Juoksin lenkkareilla myös Kaldoaivi Ultra Trail 57km trailrun matkan, josta huomiot lisätty artikkelin loppuun.

Päivitys 5.11.2023. Juoksin kengillä Savitaipaleen Orrainpolun ensilumen aikaan, parin sentin lumessa ja loskassa. Havainnot liukkaalta keliltä lisätty artikkelin loppuun.

Päivitys 5.2.2023: Totesin, että hiertymät isovarpaiden päällä ovat enemmänkin omien jalkojeni, kuin kenkien tyyppivika. Näin käy erityisesti alamäkeä juostessa, ja ongelma ilmeni Teneriffalla myös Mizuno Wave Rider 25:illa, joilla en ole ikinä aiemmin saanut mitään hiertymiä aikaiseksi. VJ Ultrat saivat siis ilman omaa vikaa nyt syyt niskoillensa. Tästä lisää kohdassa ”Ongelmat”

Tärkeintähän juoksukengissä on väri, ja nämä käärijänvihreät kengät kyllä toimittavat sillä saralla. Kun kengät näkee eteisessä, ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle.

Kenkien tilaaminen netistä on aina vähän riskipeliä, varsinkin jos tilaa täysin uutta merkkiä. Oma räpylämäisen levä jalkani on vielä hieman hankala, monesti joudun ottamaan vähän liian pitkän kengän, jotta leveys olisi riittävä. VJ Ultra 2:sta tilasin koon 44, kun tyypillinen koko itselleni on 42-43,5. Uhkapeli tuntui onnistuvan, kenkä istui heti jalkaan kuin nakutettu. Eli leveäjalkaisia suosittelen ottamaan Ultra 2:sta vähintään puoli kokoa isompi koko, kuin mikä on oma normaali koko.

Kengät on suorastaan ilo vetää jalkaan. Sekä yläosa että iltti eli läppä ovat laadukkaan ja kestävän tuntuisia ja läppä istuu jalan muotoihin. Ensituntumana on siis erinomainen istuvuus ja luottamus siihen, että kenkä kestää vähintään ne olosuhteet mitä juoksijakin.

Vaimennus

VJ Ultra 2-kenkiä mainostetaan erinomaisen pehmustettuina. Varmasti ne sitä ovatkin ultrajuoksijoiden standardeilla. Kun itse tulee suhteellisen painavana juoksijana pumpulivaimennettujen Asicsien ja Mizunojen maailmasta, kuvailisin itse vaimennusta tunnokkaaksi ja keskitasoiseksi. Pohja eristää epätasaisuudet riittävästi, eli Ultralla voi Saariselän maisemissa suoritetun n. 23km lenkin perusteella surutta juosta kivikkoisempaakin mönkiäuraa Kaldoaivissa. Samalla kengissä on ultravaimennetuista maantiekengistä siirtyvälle riemastuttava määrä tunnokkuutta. Mutta äärimmäisen pehmeät nämä eivät siis ole.

Pito

VJ Ultra 2 kehuu superior contact-pohjaa sanoilla ”planeetan paras pito”. VJ Ultra 2 kyllä vakuuttaa pidollaan. Sitä riitti erinomaisesti Saariselän ja Kaldoaivin märillä kivillä ja toki myös vähemmän haastavissa olosuhteissa lähimetsissä. Pitoa on siis enemmän, kuin tämä juoksija uskaltaa ulosmitata. Tietysti huolestuttaa, kuinka kulutusherkkää VJ:n oma kumiseos on. Kalliita kenkiä ei halua juosta heti loppuun.

Vauhti

VJ Ultrat ovat kevyet ja tunnokkaat. Pito antaa myös vauhtia, kun tehoa ei huku sutimiseen. Normaali 10km lenkkini menee Ultrilla helposti samoihin aikoihin kuin asfalttikengilläni Mizuno Wave Ridereilla. Vauhti ei siis jää ainakaan kengistä kiinni.

Ongelmat

VJ Ultra 2-kengissä on siis paljon hyvää. Valitettavasti kenkien alkutaipaleelle on mahtunut myös paljon haasteita.

Ensimmäinen ongelma itselläni kenkien kanssa oli varsinkin parilla ensimmäisellä lenkillä hiertymät sisimpien vaajaluiden / isovarpaan tyvinivelen kohdalla. Hiertymät olivat oikeastaan yllätys, koska kengät pukiessa tuntui, että ne istuivat heti täydellisesti. Otan osan syystä itselleni, huonosta sukkavalinnasta johtuen. Puuvillainen urheilusukka yhdistettynä kuumaan keliin ei ole ehkä paras mahdollinen, ja olen märillä sukilla saanut jalat auki myös Asicsin nastalenkkareilla. Toisaalta VJ Ultra 2 ei ole myöskään erityisen hengittävä ja aramidikuidulla vahvistettu päällinen ei ole samalla tavalla hankausta anteeksiantava kuin maantiekenkien pehmeät verkkopääliset. Kova läppä saattaa myös jäädä huonoon asentoon huomaamatta, ja hankaa tällöin armotta.

Joka tapauksessa näiden kenkien kanssa jouduin ensimmäistä kertaa juoksijanurallani tosissaan kamppailemaan hiertymien kanssa. Sisäänajo riittävän paksuilla ja hengittävillä sukilla ja läpän huolellinen asettelu ratkaisi hiertymisongelman. Edelleen kengät ovat hiostavat kuumalla kelillä.

Sen jälkeen kovilla alustoilla juostessa esiin on noussut kenkien kanssa toinen ongelma, joka on isovarpaiden sivujen hankaaminen kenkien syrjään ja jalan pohjapuolen puutuminen isovarpaan tyvinivelen kohdalta. Isovarpaiden hankaus edelleen selittyy luultavasti kovalla aramidimateriaalilla, joka varmasti suojaa jalkoja kivikoissa. Mutta tässä tapauksessa aluksi täydelliseltä tuntunut lesti ei annakaan isovarpaille aivan riittävästi tilaa ja tuloksena on ei rakko-tyyppistä hankausta, vaan enemmän ärsytystä tai puutumista. Sellaista, joka ei ole ongelma kympin lenkillä, mutta jonka kanssa ei tee mieli lähteä juoksemaan yli 21km matkaa. En tiedä mikä selittää isovarpaan tyvinivelen kohdalta jalkapohjan puutumista. Siihen saattaisi auttaa jopa pelkkä pohjallisten vaihto.

Päivitys 7.8.2023 Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me. Lähdin kolmenkympin helteillä tekemään mäkitreeniä puuvillaisissa urheilusukissa. Hiestä märät jalat + puuvillasukat + alamäki on näköjään minulle pomminvarma kombo saada hiertymät molempiin jalkoihin juurikin samaan paikkaan isovarpaan tyvinivelen kohdalle jalkapöytään, joka hiertyi heti ensimmäisellä testilenkillä.

Päivitys 5.2.2024 Sain alamäessä Mizuno Wave Rider 25:lla aikaiseksi täysin samanlaiset hiertymät isovarpaisiin kuin VJ Ultra 2 kanssa. Mizunoilla ei ole ikinä ennen esiintynyt mitään hiertymiä. Sanoisin, että VJ Ultra 2 materiaali isovarpaiden päällä on edelleen riskialttiimpi hiertymille kuin esim. Mizunoiden pehmeä yläosa. Silti tyyppivika jossa isovarpaat hiertyvät alamäkeä juostessa on ensisijaisesti jaloissa, ei kengissä.

Polkujuoksukokemuksia

Ylläkuvatut ongelmat tiedostaen lähdin kuitenkin juoksemaan kengillä Saariselällä Arctic Trail-polkujuoksutapahtuman 20km mittaista GPS-jälkeä. Kun kengät olivat elementissään hiekkateillä, neulaspoluilla, kivikoisilla tunturipoluilla ja liukkaissa juurakoissa, pääsivät niiden hyvät puolet esiin. Testasin myös kahluuta tunturipurossa, jotta saan etukäteen tietoa kenkien soveltuvuudesta Kaldoaivin vesistönylityksiin. Märät sukat tai kenkä eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia.

Lopulta, vaikka lenkki venyi parin ohijuoksun myötä 23km mittaiseksi, aiemmin koettuja ongelmia ei ilmennyt juuri lainkaan. Ehkä seuraavana päivänä saatoin aistia hienoista kihelmöintiä jalkapohjassa, mutta ei mitään aiemmin koettua puutumista. Yksi syy saattoivat olla ohuehkot mutta hyvin pehmustetut kompressiosukat, jotka suojasivat jalkaa juuri oikeista paikoista, mutta jättivät riittävästi tilaa varpaille. Epäilemättä kengät ovat myös paremmin elementissään tunturipoluilla kuin asfaltilla. Sää oli myös kengille sopiva, seitsemän ja neljäntoista asteen välillä vaihdellut lämpötila ei hiostanut.

Sanoisinkin että kenkä on elementissään haastavissa tunturiolosuhteissa.

Kaldoaiviin?

Tilasin VJ Ultrat nimenomaan Vegaani ultrajuoksuhaasteen huipennusta eli Kaldoaivi Ultra Trailin 57km polkujuoksua varten. Vaikka hiertymis- ja puutumisongelmat tuntuvat ratkenneen huolellisella sisäänajolla, oikeilla sukilla ja sopivilla juoksumaastoilla, en ole silti varma uskallako lähteä VJ Ultra 2 kengillä ensimmäiselle ultramaratonilleni. Matka on kuitenkin 2,4-kertainen Saariselän matkaan verrattuna. Harkitsen vielä Hoka Mafate Speed 4-kenkien koestamista ennen kisoja, joilloin Kaldoaiviin löytyisi useampi vaihtoehto. Hokalta toivon parempaa vaimennusta, toisaalta pelkään että menetän liikaa ketteryydessä ja pidossa.

Kokemukset Kaldoaivi Ultra Traililtä

Päivitys 31.7.2023 Päädyin jo tilaamaan Hokan Mafatet, mutta ne piti palauttaa väärän lestin leveyden vuoksi (verrattuna siihen, mitä kaupassa sovitin). Juoksin siis Kaldoaivi Ultra Trail 57km Trailrun matkan VJ Ultrilla alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kengät suoriutuivat kisassa erinomaisesti. Sopivilla sukilla mitään hiertämis- tai puutumisongelmia ei tullut, vaikka lopulta päädyin vesistöylityksen jälkeen juoksemaan n. 20km ja useamman tunnin täysin märillä sukilla. Veden poistuminen kengistä ei ollut erityisen nopeaa, mutta ei lopulta mikään ongelma. Kenkien kuivamista oli mahdotonta arvioida sateen ja märän kelin vuoksi.

Pito märillä kivillä oli erinomainen, mutta mudassa korkeintaan keskinkertainen. Olen nähnyt haikailuja voimakkaamman pohjakuvioinnin perään, se olisi saattanut auttaa mudassa. Vaikka keli oli Kaldoaivissa märkä, mutaiset osuudet olivat sen verran lyhyitä, että pito mudassa ei muodostunut millään tavalla ongelmaksi.

Mitään kenkien alkutaipaleen ongelmia ei esiintynyt. En tiedä selittääkö sen sukkavalinta, maasto, kenkien vai jalkojen sisäänajo, vai kenties nämä kaikki yhdessä. Joka tapauksessa kengillä oli ilo juosta Kaldoaivin haastavissa olosuhteissa ja jatkan niiden kanssa varmasti seuraaviinkin kisoihin. Harjoitteluun ja etelän kuiville neulaspoluille harkitsen edelleen Hokan Mafate 4 Speed-kenkien ostamista, kunhan löydän jostain parin oikealla lestillä.

Kokemukset liukkaalla kelillä

Päivitys 5.11.2023 Kävin juoksemassa marrasputken aloituksena Savitaipaleen Orrainpolun. Kyseinen vajaan 10km lenkki sisältää nousua vajaat 300m ja on täynnä kiviä ja juuria. Juuri ja juuri suojan puolella olevaa lunta oli sen verran, että se antoi jo pitoa ja osin vähensi liukkautta. Yksi lievä kaatuminen tuli, kun lumen alla oli ihan pinnassa märkä juuri. Vinon juuren kohdalla pito puuttui kokonaan. Tämä ilmiö on varmasti tuttu ainakin maastopyöräilijöille, eikä varsinaisesti kerro siitä, että pito kengissä olisi huono.

Nappulointi ei kuitenkaan ole VJ Ultra 2:ssa kovinkaan voimakas, ja sen vuoksi osa jyrkimmistä mäistä tuli alas täysin lasketellen, mutta muuten kenkien pito riitti varsin mainiosti. En arastellut esimerkiksi kertaakaan ottaa hyppyaskelta lumen peittämälle kalliolle. Jos pääkäyttötarkoitus on loska ja muta niin VJ Ultra 2 ei ole oikea kenkä, se vaatisi voimakkaampaa pohjakuviota. Varsin hyvin Ultrilla voi kuitenkin satunnaisesti vetää muta- ja loskarallia.

Loppusummaus

Minulla on VJ Ultra 2-kenkiin rakkaus-viha-rakkaussuhde. Alkuvaikutelma oli erinomainen. Sen jälkeen isot ongelmat säikäyttivät todella paljon Kuitenkin fantastinen lenkki Saariselällä nosti taas hyvät fiilikset pintaan ja lopulta kenkä suoritti tehtävänsä Kaldoaivi Ultra Traililla mallikelpoisesti.

Jos kenkä sopii omaan jalkaan, se on erinomainen yhdistelmä ketteryyttä, vauhtia, erinomaista suojausta ja äärimmäistä pitoa. Vaimennus on hyvä, mutta ei pehmeimpien juoksukenkien tasoa. Kannattaa varautua huolelliseen sisäänajoon.

Tykkäsin

• Ketteryys
• Pito
• Vauhti
• Ulkonäkö
• Lesti
• Suojaus (kestävyys)
• Vaimennus (varauksin)

En tykännyt

• Pohjallisten ja päällisen ”kovuus”
• Hengittävyys
• Keskinkertainen pito mudassa
• Veden poistumisvauhti kengistä